Luonnonkosmetiikan tunnetuimmat sertifikaatit
Suomen Pro luonnonkosmetiikka ry:n mukaan "luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan alaan erikoistuneiden, riippumattomien organisaatioiden säätelemää ja valvomaa kosmetiikkaa, joka on luonnollista alkuperää" (Partanen 2013, 29). Sertifioinneilla voidaan osoittaa kuluttajalle, että valmistaja on sitoutunut jonkin organisaation ylläpitämiin luonnonkosmetiikkakriteereihin. Luonnonkosmetiikkaa voi olla ilman sertifiointejakin, mutta valmistajan on näin väittäessään pystyttävä todistamaan se kuluttajalle.
Sertifioinnin myötä valmistaja saa käyttää sertifioivan tahon logoa tuotepakkauksissa ja markkinoida tuotteitaan asianomaisen sertifiointijärjestelmän alaisuuteen kuuluvana, mikä helpottaa kuluttajan ostopäätöstä. Kuluttajapakkauksessa sertifiointimerkinnät ovat luonnonkosmetiikkaa haluavalle kuluttajalle todiste tuotteen oikeellisuudesta. "Tieto oman tuotteen markkinoista ja kohde-maan kuluttajien mieltymyksistä auttavat valitsemaan omalle tuotteelle sopivimman sertifikaatin. Sertifikaattien käyttö on yleensä maksullista, joten yrittäjä joutuu pohtimaan sen kannattavuutta"
Luonnonkosmetiikassa on useita eri sertifiointijärjestelmiä, koska luonnonkosmetiikkaa sertifioidaan eri maissa, erilaisilla kriteereillä. Luonnonkosmetiikan käyttäjille sertifikaatti varmistaa tuotteiden laadun ja sen, että raaka-aineita ja valmiita tuotteita ei saa testata eläimillä. Sertifikaatit eroavat toisistaan omien kriteeriensä mukaan luomutuotannon ja synteettisten ainesosien käytönsuhteen. Yleisimmissä sertifikaateissa vaaditaan, että ainesosien ekologista viljelyä ja tuotteiden valmistusmenetelmien tulee aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Sertifikaateilla on myös tiukat kiellettyjen aineiden listat. Raaka-aineiden tulee olla luonnollisia ja mahdollisimman vähän prosessoituja.
Luonnonkosmetiikan tunnetuimmat kansainväliset sertifiointijärjestelmät
Tähän asti tunnettuja ja näkyvimmin esille olleita luonnonkosmetiikan kansainvälisiä sertifiointijärjestelmiä Euroopassa ovat mm. AIAB (Italia), BDIH (Saksa), Cosmebio (Ranska), EcoCert (Ranska), Soil Association (Englanti), Ecogarantie (Belgia) sekä NATRUE. COSMOS-standardi on luonnon- ja luomukosmetiikan alalle tehty eurooppalainen sertifikaatti, josta on sopinut joukko suurimpia eurooppalaisia sertifioijia, kuten edellämainitut EcoCert, Cosmebio, Soil Assosiation ja BDIH. COSMOS-standardin tarkoituksena on yhtenäistää sääntelyä ja selkeyttää eri sertifioijien toimintatapoja ja kriteerejä. Tämän kansainvälisen standardin luonnon- ja luomukosmetiikalle omistaa voittoa tavoittelematon Cosmos-standard AISBL -yhdistys. AISBL-lyhenne tulee sanoista ”an international non-profit association registered in Belgium”. (COSMOS standard AISBL 2015, viitattu 27.10.2015.)
NATRUE on Brysselissä vuonna 2007 perustettu kansainvälisesti toimiva yhdistys, joka on sitoutunut edistämään ja suojelemaan luonnon- ja luomukosmetiikan valmistusta. NATRUE on voittoa tavoittelematon organisaatio, ja sen kriteeristö on julkisesti saatavilla.
FI-NATURA on suhteellisen uusi, vuonna 2014 perustettu suomalainen luonnonkosmetiikkaa valvova ja sertifioiva yhdistys. FI-NATURA edustaa markkinoijia ja valmistajia, jotka haluavat tuotteilleen riippumattomasti tarkastetun sertifioinnin.
Luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on paljon ja niiden vaatimukset poikkeavat toisistaan
Ongelmana näissä luonnonkosmetiikan sertifiointijärjestelmissä on ollut niiden paljous ja se, että niiden vaatimukset poikkeavat toisistaan, mikä sekoittaa sekä kuluttajaa että valmistajaa. Luonnonkosmetiikalle ollaan parhaillaan kehittämässä yhtenäistä määritelmää kansainvälisessä standardisointijärjestössä ISO:ssa.
Yleisimmät eroavuudet sertifioijien välillä liittyvät yleensä suhtautumisessa tiettyjen synteettisten ainesosien käyttöön ja siihen, kuinka suuri osa valmistajan tekemistä tuotteista/tuotesarjasta tulee olla sertifioituja. Riippuen sertifioijasta, tuotteet voidaan sertifioida yksittäin tai koko tuotesarja tulee olla luonnonkosmetiikan kriteeristön täyttävää ennen kuin sertifioinnin tuotteille voi saada. Myös luomutuotettujen raaka-aineiden käytössä voi olla eroja.
Luonnonkosmetiikan ja luomukosmetiikan erot
Luonnon- ja luomukosmetiikallakin on ero. Luonnonkosmetiikka (natural cosmetics) ja luomukosmetiikka (organic cosmetics) ovat eri asioita. Kinnusen, Mannisen & Peltolan (2014, 20) mukaan luonnonkosmetiikan raaka-aineiden luomustatus on suositus, kun taas luomukosmetiikassa luonnontuoteraaka-aineiden on oltava luonnonmukaisen tuotannon sääntöjen mukaisesti tuotettuja.
Toisaalta luomukosmetiikassa esimerkiksi säilöntäaineina on saatettu käyttää komponentteja, jotka eivät täytä luonnonkosmetiikan kriteereitä.
Luomuainesosat ovat kuitenkin luonnonkosmetiikassakin suotavia, ja jotkin ainesosat saattavat olla kriteerien mukaan käytettävissä pelkästään luonnonmukaisesti tuotettuna. Esimerkkinä tästä on palmuöljy, jonka hallitsemattoman viljelyn tiedetään tuhoavan ainutlaatuisia sademetsiä. Yksi ratkaisu palmuöljyyn liittyviin ongelmiin on käyttää vain vastuullisesti tuotettua öljyä.
Luonnokosmetiikan valmistajien pääperiaatteet
Yhteistä eri aidon luonnonkosmetiikan valmistajille ovat kuitenkin seuraavat pääperiaatteet: luonnollisten raaka-aineiden ja luomulaadun suosiminen, villikasvien vastuullinen keruu, mahdollisimman vähän prosessoidut raaka-aineet ja ehdoton EI eläinkokeille niin valmiin tuotteen kuin raaka-aineenkin osalta. Geenimuunneltujen raaka-aineiden sekä uhanalaisten kasvien käyttö on myös kielletty, ja mineraalipitoisten raaka-aineiden hankkiminen ei saa tuhota maisemaa tai saastuttaa. Eläinrasvoista ihra, tali ja eläinkollageenit eivät ole sallittuja. Mehiläisvaha ja lanoliini (lampaan villarasva) ovat sen sijaan sallittuja luonnonkosmetiikassa, näiden eläinperäisten raaka-aineiden ei katsota aiheuttavan eläimelle haittaa. Synteettisten öljyjen, rasvojen ja väriaineiden käyttö on kielletty, kuten kiellettyjä ovat myös silikonit sekä mineraaliöljyt. Tuotteen elinkaaressa tulee huomioida, että sillä on mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia ja pakkausmerkintöjen markkinointiviestinnän tulee olla oikeellista, eli kuluttajaa ei saa johtaa harhaan.
Luonnonkosmetiikka on aina eläinkokeetonta kosmetiikkaa!
Eläinkoekiellot eivät koske pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Kaikelta EU:ssa myytävältä kosmetiikalta on kielletty eläinkokeiden käyttö, niin valmiiden tuotteiden kuin yksittäisten ainesosien kohdalta. Eläinkokeettomuuteen on siirrytty asteittain. Valmiiden kosmetiikkatuotteiden eläinkoekielto tuli voimaan jo vuonna 2004 ja yksittäisten ainesosien testauskielto eläimillä kiellettiin vuonna 2009. Täydellinen eläinkoekielto tuli voimaan vuonna 2013, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että EU:ssa ei saa myydä kosmetiikkavalmisteita, joille on tehty eläinkoekiellon jälkeen kokeita niin valmiin tuotteen kuin yksittäisen ainesosan osalta.Tällöin tuli EU-alueelle myös markkinointikielto sellaisille tuotteille, joiden ainesosia on testattu eläinkokeilla kiellon voimaan tulon jälkeen. Euroopan kosmetiikkateollisuus panostaa vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen tavoitteenaan eläinkokeiden maailmanlaajuinen loppuminen.